Svalbyn mukaan komissio on muuttanut suhtautumistaan. Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen on kehottanut jäsenvaltioita hyödyntämään EU-lainsäädännön poikkeuksia susien aiheuttamissa ongelmissa sanoen: ”Hyödyntäkää voimassa olevia EU-lainsäädännön poikkeuksia täysimääräisesti”.
Direktiivi: Suojelussa huomioitava taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset vaatimukset
Euroopan yhteisöjen tuomioistuin on tehnyt kaksi tärkeää ja hyödyllistä päätöstä koskien sudenmetsästystä Suomessa, analysoi Svalby tilannetta. Vuoden 2007 päätöksessä, joka koski metsästystä vahinkojen ehkäisemiseksi, EU-tuomioistuin selvensi, että Suomi voi soveltaa metsästystä koskevia poikkeuksia vaikkei susikanta olisikaan saavuttanut suotuisan suojelun tasoa.
Vuonna 2019 annetussa päätöksessä (ns. Tapiolan tapaus), EU-tuomioistuin näytti vihreää valoa kannanhoidolliselle metsästykselle, jonka tarkoituksena on vähentää salametsästystä ja ratkaista susien sosiaalista hyväksyntää koskevia ongelmia.
Ruotsin korkein hallinto-oikeus on vedonnut Suomea koskeviin tapauksiin perusteena Ruotsin suurpetokantojen hoitotavalle. Lokakuussa Ruotsin korkein hallinto-oikeus päätti, että on perusteltua pienentää karhukantaa metsästyksen avulla Jämtlandin maakunnassa 20 prosentilla ja koko maassa 17 prosentilla.
Ruotsin sudenmetsästystä koskevasta rikkomusmenettelystä Svalby totesi, että se ei ole estänyt Ruotsia harjoittamasta luvallista sudenmetsästystä jo yli vuosikymmenen ajan. Kyseinen menettely tulee nähdä vuoropuheluna Ruotsin hallituksen ja komission välillä, missä selvitetään lainsäädäntöä ja sen tulkintaa koskevat rajat. Sillä välin sudenmetsästys on jatkunut. Viime talvena susien kaatolupia myönnettiin 75 kappaletta, kun arvoitu susikanta oli 460 yksilöä. Ruotsin susikannan viitearvo on 300 yksilöä.
Svalbyn kannustaa Suomea muuttamaan kansallista lainsäädäntöään ja ottamaan käyttöön Ruotsin tyyppisen tai muun Suomelle sopivan kannanhoitotavan. EU-lainsäädäntö on laadittu siten, että asia on annettu kansallisten poliitikkojen hoidettavaksi. ”Heidän, ei komission, tehtävänä on antaa merkitys EU:n luontodirektiivin säännöksille saattamalla ne osaksi kansallista lainsäädäntöä”, toteaa Svalby.
Direktiivin tekstin pelkkä kopioiminen ja liittäminen kansalliseen lakiin ei yksin riitä, kuten Suomessa on tehty, koska direktiivin teksti ei vastaa kaikkiin olennaisiin kysymyksiin, muistuttaa Svalby. EU:n luontodirektiivissä säädetään muun muassa, että kaikissa lajien suojeluun tähtäävissä toimissa on otettava huomioon taloudelliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset vaatimukset sekä alueelliset ja paikalliset erityispiirteet. Mutta direktiivi ei määrittele kuinka tämä tulisi tehdä. ”Tämä työ kuuluu kansallisille päätöksentekijöille maan erityisolosuhteiden mukaisesti.”
Johan Svalbyn Metsästäjäliiton 16.11.2023 seminaarissa pitämän videopuheenvuoron tekstitys suomeksi.