joukahainen_logo.jpg


 

 

METSÄSTYS- JA KALASTUSSEURA JOUKAHAINEN RY

MIKÄLI SINULLA ON HYVIÄ ERÄ/METSÄSTYS AIHEISIA VALOKUVIA

TAI JOTAIN MUUTA SEURAAMME LIITTYVÄÄ TIEDOTETTAVAA

JOITA HALUAISIT JULKAISTAVAN SEURAN SIVUILLA NIIN

LÄHETÄ NE SIVUJEN YLLÄPITÄJILLE:

pesant86@gmail.com ja talaskarhu@gmail.com

!!Ylläpitäjä pidättää oikeuden olla julkaisematta kuvia!!

Vuosikokouksen 2020 pöytäkirja löytyy nyt "Seuran jäsenille" osiosta, kirjaudu sisään tunnuksillasi nähdäksesi sen!


 

NYT ON AIKA ALOITTAA RIISTANRUOKINTA !

Metsästäjäliitto peruu kaikki kevään tapahtumat toistaiseksi

Poikkeuksellisen tilanteen takia Suomen Metsästäjäliitto on päättänyt, että kaikki liiton omat tapahtumat, joissa edellytetään läsnäoloa, peruutetaan toistaiseksi.

Suomen hallitus linjasi 16. maaliskuuta 2020 lisätoimenpiteistä koronavirustilanteen hoitamiseksi Suomessa. Linjattujen toimenpiteiden tarkoituksena on suojata väestöä sekä turvata yhteiskunnan ja talouselämän toiminta. Valtioneuvoston linjauksen mukaan julkiset kokoontumiset rajoitetaan kymmeneen henkilöön ja suositellaan välttämään tarpeetonta oleilua yleisillä paikoilla. Linjaukset ovat voimassa toistaiseksi 13. huhtikuuta 2020 asti. 

Poikkeuksellisen tilanteen takia Suomen Metsästäjäliitto on päättänyt, että kaikki liiton omat tapahtumat, joissa edellytetään läsnäoloa, peruutetaan toistaiseksi.  Pienimuotoisia alle 10 hengen ulkona sijaitsevia tapatumia voidaan harkintaa käyttäen pitää edelleen. Metsästäjäliitto pyytää myös harkitsemaan pienempien tapahtumien kohdalla niiden tarpeellisuutta. Näihinkin tapahtumiin osallistuminen sairaana on ehdottomasti kielletty. Erityistä harkintaa on syytä käyttää, mikäli osallistujissa on riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä.

Peruutettavia tilaisuuksia ovat mm.

  • Metsästäjäliiton piirien vuosikokoukset
  • Metsästäjäliiton ja liiton piirien koulutukset kuten ammunta-, terveys- ja hygieniakoulutukset
  • Kaikki liiton, piirien ja yhteistyössä metsästysseurojen seurojen kanssa järjestettävät nuorisotapatumat kuten leirit, kerhot ja nuorisokoulutukset
  • Erilaiset kilpailut, kuten jo aiemmin peruutetut SM-hirvenhiihto ja ilma-aseiden SM-kisat.

Metsästäjäliitto suosittelee myös, että liittoon kuuluvat metsästysseurat ottavat omassa toiminnassaan tilanteen huomioon ja peruttaisivat tai siirtäisivät toistaiseksi kaikki

  • Metsästysseurojen kokoukset, koulutukset, yhteiset ampumaharjoitukset ja kilpailut
  • Keväällä järjestettävät peijaiset, juhlat ja muut tilaisuudet

Luke: Hirvikannassa ei suuria muutoksia

Luonnonvarakeskuksen (Luke) arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2019 jahdin jälkeen oli noin 87200 hirveä. Kanta-arvion 95 prosentin luottamusväli on 74800–100600 yksilöä. Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni 8,5 prosenttia.

Suurimmat hirvitiheydet (≥ 4 hirveä/1000 ha) olivat eteläisellä ja lounaisella rannikolla sekä Pohjanlahden rannikolla Vaasan eteläpuolella. Pienimmät hirvitiheydet (≤ 3 hirveä/1000 ha) olivat Lapissa. Lapin eteläpuolella hirvitiheydet vaihtelivat pääosin välillä 2,5–3,5 hirveä/1000ha.

Vasatuotto nousi monilla alueilla Pohjois-Suomessa, mutta laski monilla alueilla Etelä-Suomessa. Alueet, joilla aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden, olivat pääosin Lounais- ja Etelä-Suomessa, itäisimmässä Suomessa ja Lapissa.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista -palvelussa ja hirvitietokorteilla syksyn 2019 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5507 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5335 seuruetta eli 97 prosenttia seurueista.

Kannanarvio on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla, joka ottaa huomioon vuotuisen saaliin ja vasatuoton sekä hirvikolareista ja suupedoista johtuvan poistuman. Mallin avulla lasketaan populaation koolle ja rakenteelle jakaumat siten, että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten sekä viime vuosien hirvikolarimäärien kanssa on mahdollisimman hyvä.

 

LUKE vastaa susien pannoitukseen liittyviin kysymyksiin

Luonnonvarakeskus (LUKE) on ilmoittanut lopettavansa susien GPS-pannoitukset vuodeksi kehittääkseen pantatiedon uudentyyppistä hyödyntämistä. Metsästäjäliitto on huolissaan päätöksen vaikutuksista tulevaan metsästyskauteen. Metsästäjäliitto pyysi LUKElta tietoa päätöksen taustoista ja on nyt saanut vastauksia kysymyksiin.

Miksi Luke päätyi pitämään susien pannoituksissa välivuoden?

Pantapalvelu on ollut kovan kritiikin kohteena, koska palvelussa on ollut häiriöitä ja teknisiä ongelmia. Pantapalvelua halutaan kehittää niin, että se palvelee tulevaisuudessa tietoliikenneyhteyksistä riippumattomalla tavalla mahdollisimman tehokkaasti.

Luke saa koe-eläinluvan mukaan pannoittaa eläimiä vain tutkimustarkoituksiin. Pantapalvelu on siis alun perin perustettu vain tutkimuskäyttöön. Tutkimuskäyttöön rakennettua palvelua tai siinä käytettäviä pantoja ei ole tarkoitettu susien liikkeiden jatkuvaan seurantaan.

Pantasusista kerätty tutkimustieto on kuitenkin avattu kaikille avoimeksi, koska metsästäjät ovat kokeneet sen hyödylliseksi. On positiivista, että metsästäjät ovat ottaneet pantapalvelun osaksi metsästyksen suunnittelua, mutta nykymuodossaan palvelu on saanut osakseen paljon kritiikkiä, joskin palvelu on koettu metsästäjäkunnassa tarpeelliseksi.

Päätökseen välivuodesta vaikutti myös se, että välivuoden aikana voimme käydä tarkasti läpi pannoituksiin liittyvät prosessit ja kehittää niitä. Tähän liittyy myös Luken henkilökunnan työolosuhteiden parantaminen, mukaan lukien turvallisuus ja työhyvinvointi. Esimerkiksi suden pannoitustilanteissa tulee taata työrauha ja kenttätyössä työntekijöiden asiallinen kohtelu.

Saavatko metsästäjät ensi syksynä millään tavalla tietoa susien liikkeistä, jotta metsästyskoirien käytössä voidaan huomioida susien sijainti?

Ensi syksynä tuoretta tietoa susien liikkeistä saa riistahavainnot.fi-sivuilta vain Tassu-tietojärjestelmään tallennetuista susihavainnoista.  Myöskään Lukella ei ole muita tietolähteitä käytössään. Tiedon ajantasaisuutta ja käytettävyyttä voidaan parantaa sillä, että susihavainnot kirjataan mahdollisimman nopeasti niiden tekemisen jälkeen Tassu-järjestelmään. Havaintojen kirjaamisesta vastaavat paikalliset suurpetoyhdyshenkilöt.

Kerran vuorokaudessa päivittyvän havaintokartan lisäksi riistahavainnot.fi-sivuilla on nähtävissä lämpökarttoina viimeisimmät pantasusien reviirit. Lämpökartoista näkee yleisellä tasolla, mitä alueita sudet käyttävät aktiivisemmin ja mitä alueita vähemmän.


Miksi pantapalvelu suljetaan kokonaan, vaikka joukossa voi olla vielä toimivia pantoja?

Pantasusien liikkeitä voi tarkastella vuosittain riistahavainnot.fi-karttapalvelussa elokuusta helmikuun loppuun. Palvelu on suljettu suden lisääntymisaikana lainsäädännöllisistä ja eläinsuojelullisista syistä.

Jos elokuun 2020 jälkeen on vielä toimivia pantoja, niin tiedot on edelleen mahdollista näyttää karttapalvelussa. On kuitenkin epätodennäköistä, että toimivia pantoja enää silloin on. Yleensä pantojen paristot kestävät noin 1–1,5 vuotta. Pannoituksia on tehty viimeksi kevättalvella 2019.

 

Mikä on kehittämistyön ja vuoden pannoitustauon jälkeen paremmin kuin nyt?

Kehittämistyön aikana on tarkoitus yhdessä keskeisten sidosryhmien ja metsästäjien kanssa pohtia, kuinka palvelu toimisi nykyistä paremmin koiravahinkojen ehkäisemisen näkökulmasta.

Tällä hetkellä lähtökohtana on löytää sellaisia susien sijaintitietojen esittämistapoja, että palvelukatkokset tai muut pantoihin liittyvät tekniset rajoitteet eivät vaikeuta tiedon käyttöä. 

Kehittämistä tehdään nykyisin käytettävän pantateknologian antamissa reunaehdoissa. Meillä ei ole tiedossa sellaista uutta tuotantoon tulevaa panta- tai akkuteknologiaa, joka mahdollistaisi esimerkiksi tiheämmän paikantamisen tai paikannustiedon lähettämisen.

Tauon aikana Luke myös arvioi pannoituksiin liittyviä toimintaedellytyksiä ja reunaehtoja sekä kehittämistarpeita ja tutkimuksen tietotarpeita kokonaisuutena. Kokonaistarkastelun pohjalta suunnitellaan tulevaisuuden pannoitustoimintaa ja maantieteellisiä toiminta-alueita.

Pääsevätkö metsästäjät vaikuttamaan siihen, millainen uudesta palvelusta tulee?

Kyllä. Kehittämistyötä tehdään yhdessä keskeisten sidosryhmien, kuten metsästäjien kanssa. Tähän liittyvä vuoropuhelu käynnistyy sidosryhmien kanssa maaliskuussa työpajoissa. Lisäksi Luke tekee ensi syksynä käyttäjäkyselyn, jossa selvitetään kokemuksia nykyisestä palvelusta ja näkemyksiä tulevaisuuden tarpeesta.

Kun pannoitettujen susien GPS-tietoja ei ole käytettävissä, tuottaako Luke epävarmempaa tietoa päätöksenteon pohjaksi?

GPS-paikannuksista on saatu 1990-luvulta alkaen huima määrä tietoa susien reviireistä ja siitä, miten sudet tyypillisesti liikkuvat. Aiempaa tutkimustietoa hyödynnetään edelleen, vaikka uutta pantatietoa ei yhtenä vuonna saadakaan.

Kanta-arvioihin käytetään aina edellisenä vuonna pannoitettujen susien tuottamaa reviiritietoa.  Siispä vuonna 2020 julkaistavassa kanta-arviossa käytetään tietoa keväällä 2019 pannoitetuista susista. Pannoitustauon vuoksi pantojen tuottamaa reviiritietoa ei ole käytettävissä 2021 kanta-arviossa. Reviiritieto korvataan lisäämällä maastotyötä sekä DNA-näytteiden keruuta ja analysointia.

Usean vuoden kokemus Lounais-Suomesta on osoittanut, että kattava DNA-näytekeräys yhdistettynä toimivaan ja aktiiviseen suurpetohavainnoitsijaverkostoon tuottaa laadukkaan ja tarkan kuvan alueen susireviireistä.

Mikä on TASSU-tietojärjestelmään kirjattavien havaintojen merkitys tauon aikana?

Tassu-havainnot ja DNA-näytteet muodostavat kanta-arvion kattavimman aineistopohjan.  Tassu-havainnoista saadaan myös tieto uusista reviireistä, sillä pannoitukset kohdistuvat harvoin nuoriin yksilöihin.

Pannoitukset ovat kattaneet vain noin 25 % Suomen susireviireistä. Vaikka pannoitukset on perinteisesti tehty Itä-Suomessa tai Kainuussa, sielläkään kaikki reviirit eivät ole kuuluneet pantapalvelun piiriin. Kuitenkin niillä reviireillä, joilla pantatieto on ollut saatavilla, on tiedonsaanti koettu tärkeäksi.

Tassu-havainnot ovat tärkeitä luotettavan kanta-arvion muodostamiseksi. Luotettava kanta-arvio puolestaan on hyvän kannanhoidon ja viranomaisten toiminnan perusta. Havaintoja hyödyntävät tutkimuksen lisäksi Riistakeskus ja poliisi poikkeuslupien ja määräysten tietopohjana. Esimerkiksi poliisin päätökset pihakäyntejä tekevien susien suhteen perustuvat havaintojen osalta yksinomaan Tassu-järjestelmään tallennettuihin tietoihin.

Mikä on metsästäjien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys Lukelle tauon aikana?

Erityisesti niillä alueilla, joilla GPS-pantojen avulla on aikaisemmin saatu selvitettyä reviirien rajoja, paikallisten metsästäjien kanssa tehtävän yhteistyön merkitys tulee entisestään korostumaan. Sekä havaintotiedon kertyminen TASSU-järjestelmään että DNA-näytekeräyksen onnistuminen nojaavat vahvasti yhteiseen tahtotilaan susikannan tilan ja koon seuraamisesta. Vaikka Luke panostaakin pannoitustauon aikana erityisesti kenttätyöhön, vapaaehtoisten petoyhdyshenkilöiden toiminnan tärkeys korostuu siis entisestään, eikä tätä arvokasta työtä voida korvata Luken henkilökunnan toimesta. Luke tuottaa saadun tiedon pohjalta materiaalia maa- ja metsätalousministeriölle päätöksenteon pohjaksi.

Luke ja Suomen riistakeskus panostavat vahvasti suurpetohavainnoitsijoiden toiminnan kehittämiseen ja tukemiseen sekä DNA-näytekeräykseen koko Suomen alueella myös kuusivuotisen SusiLIFE-hankkeen kautta.

Mitä tapahtuu jo olemassa oleville pannoille? Jäävätkö ne susien kaulaan?

Panta, jonka akut ovat loppuneet, avautuu itsestään (vaihtelevan ajan päästä) ja tippuu maastoon. Jos lauennut panta on lähettänyt vielä paikannuksia, se noudetaan. Sattumalta maastosta löydetyt pannat toivotaan palautettavaksi Lukelle, sillä pannoissa on tallentuneena lisätietoa kunkin pantasuden liikkumisesta.

Joissakin tapauksissa pantoja saatetaan päätyä vaihtamaan toimiviin kevättalvella 2021. Pannan pudottua susi jatkaa elämäänsä normaalisti.

Laina-asetta ei voi käyttää ampumakokeessa

Maaseudun Tulevaisuudessa uutisoitiin, että ampumakokeessa voisi käyttää laina-asetta, eli asetta johon henkilöllä ei ole hallussapitolupa tai rinnakkaislupaa. Tämä ei pidä paikkaansa.

Ampumakoeasetuksen ja sen muistion mukaan ampujan on esitettävä ammunnanvalvojalle kokeessa käytettävään aseeseen voimassa oleva hallussapitolupa tai rinnakkaislupa. Vaatimuksella pyritään siihen, että ampujalla on käytössään ampumakokeessa itselleen tuttu ase ja että tämä varmistetaan ennen kuin ampuja alkaa suorittaa ampumakoetta.

Asetus ampumakokeesta

  

 

 

Villisika lujittaa sorkansijojaan Itä-Suomessa – metsästäjät kiittävät, mutta sikatiloja uhkaa kaikkien aikojen pahimmaksi pelätty pandemia

Afrikkalainen sikarutto leviää pääasiassa ihmisten ja lihasäilykkeiden avulla.

Villisika
Villisika
Villisika on yhtä tutumpi näky Pohjois-Karjalassa.AOP

Villisika levittäytyy Itä-Suomeen.

Metsästäjien kaatamien villisikojen määrä on Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa yli kuusinkertaistunut noin 60 yksilöön viimeisten neljän vuoden aikana, selviää Riistakeskuksen tilastoista.

Villisikoja on jo aiemmin ollut suurempia määriä Kaakkois-Suomessa ja Uudellamaalla, joissa viime vuoden joulukuuhun mennessä oli kaadettu jo yli 600 villisikaa.

Itä-Suomessa villisikahavainnot ovat painottuneet rajan tuntumaan Pohjois-Karjalaan, vaikka yksittäisiä villisikoja ja niiden laumoja on liikkunut myös maakunnan pohjoisimmissa osissa.

Villisikojen määrä on kasvanut voimakkaasti erityisesti Kiteellä, jossa on ainakin yksi pysyvä yli 20 villisian lauma sekä emakoita porsaineen ja karjuja.

Villisika riistakamerassa
Villisika riistakameran kuvassa Tohmajärven Värtsilässä.Riistakamera / Värtsilän Riistamiehet ry

Villisika tarjoaa haastetta metsästäjälle

Villisikamäärän kasvu on huomattu myös naapurikunnassa Tohmajärvellä, kertoo metsästysseura Värtsilän Riistamiesten hallituksen jäsen Samu Ryynänen.

– Viimeisten viiden vuoden aikana niiden liikkuminen on vilkastunut alueella selvästi, hän sanoo.

Ryynänen ei tiedä tarkkaa syytä kannan kasvulle. Selvää on kuitenkin se, että osa villisioista tulee Venäjän puolelta viljan perässä.

Raja hankaloittaa myös metsästystä, sillä laumat liikkuvat usein sen molemmin puolin.

Ryynäsen mukaan villisika on ylipäätään todella liikkuvainen eläin.

– Ja kiukkuinen. Täällä villisiat tuntuvat tulevan päälle helposti, erityisesti haavoittuneena, Ryynänen sanoo.

Metsästäjä istuu nuotiolla hymy naamallaan
Samu Ryynäsen mielestä villisian liha on maultaan yksi parhaista Pohjois-Karjalan riistaeläimistä.Heikki Haapalainen / Yle

Villisiat painavat Ryynäsen arvion mukaan yleensä noin 100 kiloa ja suurin kaadettu yksilö painoi yli 180 kiloa, joten ne ovat vihaisina pelottava vastus. Metsästykseen tarvitaan myös paljon koiria.

– Mutta koirat eivät saa olla hullunrohkeita, sillä muuten voi käydä huonosti, Ryynänen sanoo.

Ryynäsen mielestä villisikojen määrän kasvu on metsästäjien näkökulmasta hyvä asia.

– Meidän riistakantamme ei ole kovin suuri ja villisika on todella monipuolinen ja hauska metsästettävä. Sitä saa myös metsästää suhteellisen vapaasti, hän sanoo.

Villisika on luokiteltu haittaeläimeksi, sillä se aiheuttaa vahinkoa viljelmille ja istutuksille. Siksi sen metsästys on vapaampaa kuin esimerkiksi hirven. Villisikaa saa metsästää vapaasti koko vuoden paitsi emakkoa, jolla on porsaat.

Afrikkalaisesta sikarutosta pelätään tulevan maailman kaikkein aikojen suurin eläintautipandemia

Villisikoihin liittyy kuitenkin tautiriski, sillä ne kantavat useita muihin eläimiin tarttuvia tauteja. Pelottavin niistä on afrikkalainen sikarutto, joka on todella tuhoisa tavallisille sioille.

Esimerkiksi Kiinassa se on johtanut miljoonien sikojen kuolemaan tai lopetukseen. Moni asiantuntija on nostanut kädet pystyyn ja todennut, ettei maailman kaikkien aikojen suurin eläintautipandemia ole enää hillittävissä. Hoitoa tai rokotetta tautiin ei ole.

Tautia ei ole vielä tavattu vielä Suomessa, mutta Venäjällä ja Virossa sitä jo on.

Ryynänen tietää tautiriskin hyvin, sillä hänen kaatamastaan villisiasta löytyi viime syksynä harvinaista Aujezkyn tautia. Se on hengenvaarallinen esimerkiksi koirille.

– Kyllähän tämä tautiasia on ikävä ja siihen on myös täällä hyvin herätty. Väitän, että kaikista meidän ampumistamme villisioista menee näyte Ruokavirastolle.

Ruokavirasto tarjoaa metsästäjille näytteenottoa varten ohjeet, välineet ja pienen palkkion.

Metsästäjä etsii villisian jälkiä lumiselta pellolta
Villisikoja vieraili Ryynäsen kodin lähettyvillä sijaitsevalla pellolla edellisen yön aikana. Jäljet olivat edelleen selvästi näkyvillä.Heikki Haapalainen / Yle

Tauti leviää myös ihmisten kautta

Jos afrikkalaista sikaruttoa löytyisi Suomesta, se olisi iso ongelma sikatiloille. Taudin löytyminen johtaisi todennäköisesti suomalaisen sianlihan tuontikieltoihin monessa maassa.

Yksittäisellä sikatilalla tauti voi tappaa yli puolet eläimistä.

–Virus leviää nopeasti. Siksi kaikki terveenä säilyneet siat pitäisi lopettaa myös. Tiedossa on isot taloudelliset tappion ja eläinten kärsimykset, jos näin käy, sanoo Ruokaviraston erikoistutkija Marja Isomursu.

Afrikkalaista sikaruttoa levittää pääsääntöisesti kuitenkin ihminen, jolle tauti on vaaraton.

Tauti voi levitä esimerkiksi kengänpohjiin ja autonrenkaisiin tarttuneen sian ulosteen, veren tai virtsan kautta. Samoin virus voi levitä sianlihasäilykkeiden kautta.

Siksi taudin leviämisen estämiseksi olisi Isomursun mukaan ensiarvoisen tärkeää, että ulkomailta ei tuoda sianlihaa sisältäviä ruokia.

– Muutenkin elintarviketuonnin kanssa tulisi olla hyvin tarkkana ja noudattaa voimassaolevia määräyksiä. Ulkomailla metsästävien olisi huolehdittava siitä, että sikaloissa ei vierailla ja kaikki välineet on pesty reissun jälkeen, hän sanoo.

Sikatilallinen tietää riskit

Afrikkalaisen sikaruton riskit tietää myös tohmajärveläinen sikatilallinen Jouko Penttilä. Penttilän tila on porsastuotannon suhteen omavarainen. Siksi taudinaiheuttajien suhteen pitää olla erityisen varovainen.

Penttilän mielestä villisikoja syyllistetään afrikkalaisen sikaruton leviämisestä turhan paljon.

– Villisika on ensimmäinen uhri taudissa, jota ihminen levittää. Villisika voi saada tartunnan juuri ihmisen maastoon heittämistä eväistä ja sitä kautta tauti voi levitä sikalaan, hän sanoo.

Jouko Penttilä porstuassa
Jouko Penttilä on toiminut sikatilallisena Pohjois-Karjalassa yli 30 vuotta.Heikki Haapalainen / Yle

Penttilän mielestä suurempi riski onkin villisikojen sijasta Virosta Suomeen tuleva liikenne.

– Koska se on niin massiivista. Mielestäni kaikkien sieltä suunnalta tulevien autojen alusta pitäisi pestä tullissa, hän kertoo.

Metsästystä haittaa epäselvä lainsäädäntö

Villisikaa arvostetaan riistaeläimenä Keski-Euroopassa ja Baltiassa. Näin on myös Pohjois-Karjalassa.

– Halu estää afrikkalaisen sikaruton leviäminen on varmasti kova kaikilla metsästäjillä, mutta villisika on terveenä arvostettua riistaa. Näin toivon myös jatkossakin olevan, sanoo Värtsilän Riistamiesten Pekka Kunnas.

Pohjois-Karjalassa villisikaa metsästetään useimmiten seurannan ja seurajahdin avulla. Toinen tapa on väijyä viljapellon luona odottamassa ruokailemaan saapuvia villisikoja.

Villisian jälki lumessa
Pellolla vierailleen villisian sorkan jälki. Heikki Haapalainen / Yle

Ongelmana on Kunnaksen mukaan se, ettei Suomessa voida oikein hyödyntää Keski-Euroopassa suosittua “kyttijahtia”, joka on tehokas tapa metsästää villisikoja.

– Se perustuu jo aiemmin kesällä valmisteltuihin ruokintapaikkoihin ja riistapeltoihin, joissa villisikoja odotetaan jahtikojuissa.

Taustasyynä on Suomen lainsäädäntö, jossa Kunnaksen mukaan on tulkinnanvaraisia pykäliä ravintohoukuttimista.

– Tässä on selkeä viesti maa- ja metsätalousministeriölle. Selkiyttäkää sitä, mikä on kasviperäinen ravintohoukutin. Sen metrimäärä laista vielä puuttuu, hän sanoo.

Lue lisää:

Eväsleivän meetvurstisiivu voisi tuoda maailman pahimman eläintautipandemian myös Suomeen – Onko rajusti leviävä sikarutto pysäytettävissä?

Kaadetusta villisiasta löytynyt Aujezkyn tautia – koiranomistajia kehotetaan välttämään koirien kontaktia villisikoihin

Kajaanilainen Esko Sirviö ruokkii innokkaasti riistaa – katso, mitä kannattaa ottaa huomioon jänisten ruokinnassa

Kajaanilainen Esko Sirviö on innokas riistan ruokkija. Kajaanin riistanhoitoyhdistyksen kanssa pidetyn eräkerhon kanssa myös nuoret on opetettu lajin saloihin.

Jahtikuksa lähti lähestyvän joulun kunniaksi Sirviön mukaan ruokintakierrokselle. Kierros suoritettiin joulunalushämärässä Kajaanin Kuluntalahdessa Sirviön kotimökillä. Kierroksen aikana oman osuutensa saivat kauriit, hirvet, metsäjänikset ja rusakot.

Esko Sirviöllä on myös yksi vinkki heinien viennissä jäniksille.

“En avaa sitä paalia vaan annan niiden itse levitellä sen. Jos sen levittelee, niin se on äkkiä märkä. Toki kuusen alle voi sen paalin levittääkin.”

Tehokeinot käyttöön vieraspienpetojen pyynnissä

Metsästyskausi on kuumimmillaan, mutta iltojen pimeys rajoittaa tehokasta vieraspienpetojen pyyntiä. Uudistuneen lainsäädännön turvin pyynti onnistuu myös pimeässä.

Haitalliset vieraslajit ovat uhka Suomen luonnon monimuotoisuudelle, erityisesti maassa pesiville vesilinnuille. Haitallisten vieraslajien vähentämiselle on suuri tarve ja vieraslajeja koskevaa lainsäädäntöä on muutettu helpottamaan haitallisten vieraslajien pyyntiä.

Metsästyslaki muuttui 1.6.2019 supikoiran, minkin, piisamin, rämemajavan ja pesukarhun osalta siten, että lajit muuttuivat riistalajeista haitallisiksi vieraslajeiksi.

Haitallisten vieraslajien pyytäminen on sallittu myös metsästyskortittomalle henkilölle.

–Eläinten lopettaminen tulee aina tapahtua kivuttomasti ja eläinsuojelulain mukaan, joten ei metsästävän henkilön kannattaa olla yhteydessä paikallisiin metsästäjiin ennen pyynnin aloittamista. Metsästäjiltä voi kysyä apua myös pyyntivälineiden hankintaan ja käyttämiseen, riistasuunnittelija Kari Karhula Suomen riistakeskuksesta sanoo.

Haitallisten vieraslajien pyynnissä on sallittua käyttää välineitä, jotka on metsästyksessä kielletty. Näitä välineitä ovat keinovalot, elektroniset tähtäinlaitteet, koneellisesti ääntä tuottavat laitteet ja lehtipuhallin.

–Erikoislaitteiden tarkoitus on tehdä haitallisten vieraslajien pyynnistä tehokkaampaa ja turvallisempaa, Karhula kertoo.

Lainsäädäntö sallii myös haitallisen vieraslajin loukkuun lopetuksen lähempänä kuin 150 metriä asutusta rakennuksesta. Asianmukaisten lopetuskeinojen lisäksi, lähellä asuttua rakennusta tapahtuvassa lopetuksessa tulee muistaa järjestyslaki. Loukun lähellä asuvien ihmisten informointi, ja soitto poliisille ennen lopetusta ehkäisee turhia soittoja hätäkeskukseen.

 

Koemaastot metsästyskaudelle 2019-2020, Metsästys- ja kalastusseura Joukahainen ry:n alueilla löytyy alla olevan linkin takaa. Mahdollisuuksien mukaan on suositeltavaa välttää metsästystä ko. alueilla koepäivänä.

Koemaastot 2019-2020

MMM päätti metsäkanalintujen metsästysajoista – metson ja teeren talvimetsästys mahdollista osassa maata

Maa- ja metsätalousministeriö on antanut asetuksen metsäkanalintujen metsästysrajoituksista syyskuun 10. päivänä alkavalle metsästyskaudelle. Metsästysajat pitenevät suuressa osassa maata. Osassa maata on mahdollista kokeilla myös metson ja teeren talvimetsästystä.

Lintujen pesinnät onnistuivat tänä vuonna yleisesti ottaen hyvin, ja erityisesti metson ja teeren tiheydet ovat nyt monin paikoin lähellä vuonna 1989 alkaneiden kolmiolaskentojen korkeimpia tuloksia. Edellinen vastaava huippuvuosi oli vuosi 2011. Metsäkanalintukannat vaihtelevat tyypillisesti syklisesti nousten muutamia perättäisiä vuosia ylöspäin ja laskien vastaavasti muutamia perättäisiä vuosia alaspäin. Kun lintukanta on kasvuvaiheessa, se kestää paremmin metsästystä.

Lintukannoissa on kuitenkin alueellista vaihtelua ja erityisesti Etelä-Suomessa metsästysaikoja lyhennetään paikoitellen edelliseen vuoteen verrattuna. Monet metsästysseurat rajoittavat lisäksi metsäkanalintujen metsästystä omilla päätöksillään paikallisen lintutilanteen mukaan. Metsähallitus mitoittaa vastaavasti valtion maille myytävien metsästyslupien määrän tuoreiden laskentatulosten perusteella kestävälle tasolle.

Metsästystä on metsästyskausien nyt pidentyessä edelleen suositeltavaa kohdistaa etupäässä nuoriin lintuihin, joita on nyt kannassa runsaasti.

Metsäkanalintukannat elpyneet 1990-luvulta

Metsäkanalintukannat taantuivat 1960-luvulta 1990-luvulle tultaessa ja kannat olivat alamaissa lähes vuosikymmenen. Sen jälkeen 2000-luvulle tultaessa lintukantojen sykliset, voimakkaat vaihtelut näyttävät palanneen, ja monilla alueilla lintukannat näyttävät pitkällä aikavälillä vahvistuneen.

Suomessa on vuodesta 2011 lähtien pystytty säätelemään syksyn metsästysaikoja tuoreiden kesän laskentatulosten perusteella. Metsäkanalintukantojen seurantaan on viime vuosina saatu kehitettyä lähes tuhannen riistakolmion kattava laskentaverkosto. Tämä antaa mahdollisuuden sallia erityisen hyvinä lintuvuosina pidemmät metsästysajat ja vastaavasti kantojen laskuvaiheessa reagoida nopeasti lyhentämällä metsästysaikoja.

Itä-Lapin ja Koillismaan alueiden pitkään jatkunut metsokannan kasvu antaa nyt mahdollisuuden kokeilla näillä – lumiolosuhteiltaan muuta maata haasteellisemmilla – alueilla urosmetsojen metsästystä myös vuodenvaihteen jälkeen, 20.–31. tammikuuta 2020 välisenä aikana. Myös urosteeren talvimetsästys sallitaan niin, että metsästysalue kattaa 20.–31.1.2020 välisenä aikana Itä-Lapin ja Koillismaan lisäksi Kainuun sekä Pohjois-Pohjanmaalla sijaitsevat Utajärven ja Vaalan kunnat.

Metsästäjäjärjestöt ovat toivoneet metson ja teeren talvimetsästyksen sallimista, sillä se on perinteinen metsästysmuoto, jota etenkään nuoret metsästäjät eivät ole vielä päässeet kokeilemaan.

– Metsäkanalintujen metsästysajat perustuvat tarkkaan kantojen seurantaan. Vahvat lintukannat antavat tulevalla kaudella mahdollisuuden kokeilla talvimetsästystä osassa maata. Vastaavasti metsästysaikoja lyhennetään aina, jos kannan tila sitä vaatii, maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä sanoo.

Teeren yleinen metsästysaika pitenee useilla alueilla kuukaudella. Myös pyyn metsästysajat pitenevät useilla alueilla. Eteläisessä Suomessa metson ja teeren metsästysaikoja toisaalta lyhennetään useilla alueilla.

Riekkokanta on taantunut 1990-luvulta lähes koko maassa Metsä-Lappia myöten, joten se on rauhoitettu kokonaan suuressa osassa maata. Riekon metsästys on sallittua normaalisti vain Ylä-Lapissa ja sen lisäksi lyhennetty metsästyskausi on sallittu rajatulla alueella lähinnä Itä-Lapin ja Koillismaan kunnissa.

Metsäkanalintujen metsästysajat syksyllä 2019 alkavalla metsästyskaudella

 

 Ilmoitus Iuonnonsuojelualueen perustamisesta metsästysalueellemme !

Seuramme Tornator Oyj:ltä vuokraamalle kiinteistölle kunta Kuopio tila Sorsasalo Rno 24:0 (476-404-24-0) on perustettu Metso /Liito-orava suojelualue (5,8 ha).
Suojelupäätöksen mukaisesti alueella on metsästys edelleen sallittu, mutta toiminnassa pitää ottaa huomioon suojelupäätöksen määräykset.

Alue sijoittuu vesistön Suuri-Herasen eteläpäätyyn. 

I  Yleiset rajoitukset

Alueella on kielletty

- metsän hakkaaminen ja puuston vahingoittaminen sekä muu kasvien tai kasvinosien ottaminen ja vahingoittaminen

- selkärankaisten eläinten tappaminen, pyydystäminen, hatyyttäminen ja pesien vahingoittaminen sekä selkärangattomien eläinten pyydystäminen keräämista varten

- ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen.

- maa- ja kallioperän vahingoittaminen ja sen ainesten ottaminen

- rakennusten, laitteiden, teiden ja polkujen rakentaminen

- tulenteko, telttailu ja muu leiriytyminen

- moottoriajoneuvolla liikkuminen

- samoin kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen.

II Sallitut toimenpiteet

Edellä olevien määräysten estämättä on sallittu:

- marjojen ja hyötysienien kerääminen

- lainmukainen metsästys

- vieraslajiasetuksen mukaisen lajin tai ELY-keskuksen haitalliseksi toteaman lajin poistaminen alueelta

- tietä tai sähkölinjaa vaarantavien yksittäisten puiden poistaminen

- tien peruskorjaus

Lisätietoja: Tuomo Haakana, 050-5211257, tuomo.haakana@tornator.fi

nimeton.jpg

   

Sikarutto yritetään pitää pois Suomesta, levitessään aiheuttaisi pulaa sianlihasta – ”Pitää olla huolissaan, ehdottomasti”

Afrikkalaisen sikaruton torjunnassa katsotaan olennaiseksi villisikakannan pitäminen kurissa ja luvattomien lihatuotteiden tuomisen torppaaminen rajalla.
Suomessa kaadetuista villisioista otetuilla näytteillä pyritään huolehtimaan, ettei sikaeläimiin tarttuva Afrikkalainen sikarutto leviä Suomeen. Kuvituskuva.Suomessa kaadetuista villisioista otetuilla näytteillä pyritään huolehtimaan, ettei sikaeläimiin tarttuva Afrikkalainen sikarutto leviä Suomeen. Kuvituskuva.
Suomessa kaadetuista villisioista otetuilla näytteillä pyritään huolehtimaan, ettei sikaeläimiin tarttuva Afrikkalainen sikarutto leviä Suomeen. Kuvituskuva. AOP

Helposti eläinten parissa tarttuva ja nopeasti leviävä Afrikkalainen sikarutto huolettaa Suomessa. Toistaiseksi tapauksia ei ole löydetty maan rajojen sisäpuolelta, mutta erityisesti itärajan takaa Suomeen liikkuvat villisiat aiheuttavat huolta ja viranomaiset valvovat elintarvikkeiden tuontiyrityksiä tarkalla silmällä.

Tarvitseeko sikarutosta olla huolissaan Suomessakin?

– Pitää olla huolissaan, ehdottomasti, toteaa läänineläinlääkäri Sari Haikka Etelä-Suomen aluehallintovirastosta.

Eri viranomaiset ja asiantuntijatahot tekevät jatkuvasti yhteistyötä, jotta sikarutto pysyisi poissa Suomesta. Kotimaan tuotantosikoihin levitessään tauti pakottaisi laajamittaisiin sikojen lopetuksiin ja voisi aiheuttaa pulaa sianlihasta. Näin on käynyt Kiinassa, joka on sianlihan tuottamisen ja kulutuksen suurmaa. Yle kertoi vastikään, kuinka arviolta 200 miljoonaa sikaa kuolee tai joudutaan teurastamaan taudin vuoksi.

Eväsleivät ja tuliaislihat syynissä

Villisikojen käyskentely metsissä valtion rajoista välittämättä herättää huolta.Haikka kuitenkin huomauttaa, että vähintään yhtä tärkeää on huolehtia, etteivät ihmiset tuo tautia Suomeen matkoiltaan.

– Ihmisten mukana se [sikarutto] voi hypätä äkkiä maasta toiseen.

Tavallisen matkailijan kohdalla tämä tarkoittaa vaikkapa matkaevääksi pakattujen kinkkuvoileipien jättämistä maan rajojen ulkopuolelle ja sianlihaa sisältävien tuliaisten vaihtamista johonkin muuhun matkamuistoon.

Ruokatuotteiden tuontia valvotaan viranomaisyhteistyössä, jossa ovat mukana Tulli, Rajavartiolaitos, Ruokavirasto (ennen Elintarviketurvallisuusvirasto Evira) ja maa- ja metsätalousministeriö. Viime kesäkuussa valvontaa tekeviä ihmisiä alkoi auttaa Vaalimaan raja-asemalla tullikoira Aino, joka etsii matkustajien mukana tulevia luvattomia eläintarvikkeita.

Koiran lisäksi toivotaan matkustajien oma-aloitteellisuutta ja vastuunottoa omista tuomisistaan: rajanylityspaikoille lisätään infotauluja ja niin sanottuja ”katumusroskiksia”, jonne kielletyt elintarvikkeet voi jättää.

Villisiat kuriin

Oman matkalaukun ja eväspussin sisältöä voi vielä valvoa, mutta entäs ne vallattomat villisiat? Afrikkalaista sikaruttoa kantavat villisiat voivat levittää tautia Suomeen kulkiessaan rajan yli ja ollessaan tekemisissä Suomen luonnonvaraisten villisikojen kanssa. Lisäksi eläinten ulosteista tauti leviää myös muiden eläinten kantamana.

Metsästysampumasäännöt nyt netissä

Metsästäjäliiton viralliset metsästysampumasäännöt on nyt julkaistu netissä. Metsästysampumasäännöt 2017 -kirjaa pääsee lukemaan SML:n kilpailusivustolla. Klikkaamalla avautuvan näkymän oikeassa yläkulmassa PDF-nappia sääntökirjasta tulee PDF-tiedosto, jossa voi käyttää hakutoimintoa ja jonka voi myös tulostaa. Vuoden 2017 jälkeen tehdyt sääntöpäivitykset löytyvät samalta sivulta omasta linkistä. Metsästysampumasääntöjä noudatetaan SML:n mestaruuskilpailuissa ja niitä voidaan noudattaa soveltuvin osin muissa kilpailuissa.

Metsästysampumasäännöt on käännetty ruotsiksi ja ne löytyvät samalta sivustolta kohdasta säännöt. Metsästäjäliiton metsästysampumasääntöjen lisäksi voit lukea myös pohjoismaisia sekä eurooppalaisia metsästysampumasääntöjä.

SML Kilpailut -sivustolta löytyvät myös kaikkien Metsästäjäliiton SM-kisojen sekä muiden metsästysampumakilpailuiden ajankohdat sekä tietoa eri metsästysampumalajeista.

GPS-pannoitusten kautta saadaan monipuolista ja hyödyllistä tietoa susista

Susikannan hoitosuunnitelman valmisteluryhmän kokouksessa 26.2.2019 aiheena olivat susien GPS-pannoitukset ja susia koskeva viestintä. Valmisteluryhmä piti susien pannoituksia tärkeinä, koska niiden avulla saadaan tietoa kannanarviointia ja tutkimusta varten. Lisäksi pannoitukset vastaavat kansalaisten tiedontarpeeseen etenkin uusilla susialueilla ja auttavat esimerkiksi metsästyskoiravahinkojen ehkäisyssä.

Pannoitettujen susien paikannustiedot ovat nähtävissä Riistahavainnot.fi-palvelussa  5 x 5 kilometrin ruuduissa elokuusta helmikuun loppuun. Paikannustietojen näyttämisellä pyritään ennaltaehkäisemään erityisesti susien aiheuttamia koiravahinkoja metsästyskauden aikana. Tiedot auttavat myös kotieläinten suojaamisessa.

Luonnonvarakeskus on pannoittanut susia vuodesta 1998 lähtien. Pannoitukset ovat susitutkimuksen oleellinen väline. Niiden avulla saadaan tietoa esimerkiksi kannanseurantaan ja sen kehittämiseen sekä tietoa suden elinympäristön valinnasta, liikkumisesta ja saalistuksesta. Suden saalistuskäyttäytymisestä saatavaa tietoa voidaan edelleen hyödyntää monilajisessa kannanhoidossa. Pannoitustietoa hyödynnetään myös muun muassa koiravahinkoihin ja populaatioekologiaan liittyvissä tutkimuksissa.

GPS-pannoitukset vaativat paljon resursseja ja niiden toteuttamisella on tiukat reunaehdot. Useiden eri lupien lisäksi pannoitusten onnistuminen edellyttää soveltuvia sää- ja lumiolosuhteita sekä paikallista hyväksyntää. Valmisteluryhmässä korostettiinkin yhteistyön tärkeyttä pannoitusten suunnittelussa ja toteutuksessa.

Tänä vuonna Luonnonvarakeskuksen tavoitteena on sääolosuhteiden salliessa ja muiden reunaehtojen täyttyessä pannoittaa susia Itä-Suomessa ja Länsi-Suomessa Pohjois-PohjanmaallaEduskunta myönsi maa- ja metsätalousministeriön esityksestä vuoden 2019 talousarviossa Luonnonvarakeskukselle läntisen Suomen susien tutkimukseen ja seurantaan 300 000 euron lisärahoituksen, jonka tavoitteena on muun muassa mahdollistaa susien pannoitukset Länsi-Suomessa.

Susiin liittyvä viestintä on tärkeää

Valmisteluryhmässä käsiteltiin lisäksi susiin liittyvää viestintää. Esille tuotiin, että susiviestinnän positiivinen puoli on, että moni on kiinnostunut susista ja niihin liittyvistä uutisista. Susiviestinnän haasteena taas ovat susiin kytkeytyvät sosiaaliset konfliktit. Susiaiheen ympärillä on liikkunut myös ajoittain väärää tietoa ja huhupuheita kuten perättömiä väitteitä susien siirtoistutuksista.

Valmisteluryhmässä korostettiin, että jatkossakin tulee panostaa susia koskevan monipuolisen tiedon viestimiseen selkeällä ja havainnollistavalla tavalla. Susiviestintä on tärkeää ihmisen ja suden rinnakkaiselon edistämiselle. Esille tuotiin, että tavoitetta tukemaan tarvitaan myös tietoa esimerkiksi suden merkityksestä luonnossa ja viestintää, jossa korostetaan yhteistyön merkitystä konfliktinratkaisussa.

Susiviestinnän ja tiedon tulee myös tavoittaa niin suuri yleisö kuin eritoten paikalliset susireviirialueilla asuvat, sekä eri sidosryhmät ja -järjestöt. Keskeistä on myös ennakointi ja tiedon jalkauttaminen alueille, joille on mahdollisesti muodostumassa susireviiri. Lisäksi korostettiin susiviestinnän vuorovaikutuksen ja kaksisuuntaisuuden tärkeyttä.

Valmisteluryhmä painotti, että susiasioissa tarvitaan myös kasvokkain tapahtuvaa viestintää. Lisäksi voitaisiin hyödyntää uusia viestintätapoja kuten sähköisiä tupailtoja ja kyselytunteja. Myös sosiaalisessa mediassa nähtiin mahdollisuuksia: se tavoittaa useita eri kohderyhmiä ja tarjoaa alustan susiaiheiselle keskustelulle ja tiedon jakamiselle. Sosiaalisen median haasteena on kuitenkin keskustelun polarisoituminen niin, että tilaa ei välttämättä jää eri näkemyksille ja kielenkäyttö muuttuu epäasialliseksi.

Riistakohteet näkyvät nyt Metsään.fi-palvelussa

Metsäkanalinnuille soveltuvia metsäalueita voi nyt selata koko Suomen alueelta Metsäkeskuksen Metsään.fi-palvelussa. Riistakohdetietojen avulla metsänomistajat voivat huomioida metsäkanalinnut ja muutkin riistaeläimet metsänhoidossa. Metsäammattilaisilta voi pyytää apua riistakohteiden säilyttämiseen ja hoitoon esimerkiksi hakkuiden suunnittelun yhteydessä.

Metsään.fi-palvelun aineisto ei kerro alueella olevan varmasti lintuja, vaan se osoittaa metsäkanalintujen elinympäristöiksi sopivia alueita.

– Metsäkanalinnut ja muutkin pienriistaeläimet viihtyvät metsissä, joissa on suojaavaa pensaskerrosta ja vaihtelevaa puustoa. Metsissä tulee olla myös ruokailupaikkoja, kuten soita ja marjamättäitä, kertoo sovelluskoordinaattori Mikko Kesälä Suomen metsäkeskuksesta.

Metsään.fi-palvelussa riistakohteet näkyvät hilamuodossa, eli 16 m x 16 m kokoisina ruutuina. Metsänomistajat ja metsäalan toimijat voivat tarkastella palvelussa riistakohteiden sijoittumista metsikkökuvion sisällä. Riistakohteita voi katsoa myös laajassa mittakaavassa Suomen kartalta.

Riistakohdeaineiston tulkinnassa ei pystytä huomioimaan metsän alikasvoksen laatua, jonka vuoksi on suositeltavaa tarkastaa kohteet myös maastossa. Aineiston toivotaan olevan yksi heräte kestävän metsätalouden toimenpiteille ja helpottavan pienriistan huomioivaa metsänhoitoa.

Metsään.fi-palveluun kirjautunut metsänomistaja löytää tiedot välilehdeltä ’Metsätilat ja kartat’ kohdasta ’Muut aineistot’.

Oppaasta neuvoja riistametsänhoitoon

Riistametsänhoidon menetelmät ovat vapaaehtoisia ja helppoja, eivätkä ne estä kannattavaa puuntuotantoa. Tärkeää on tarjota pienriistalle ravintoa ja suojaa. Riistakohteiden hoitoon löytyy neuvoja uudesta Riistametsänhoidon oppaasta. Sähköinen opas on luettavissa osoitteessa www.riistametsa.fi.

– Riistametsänhoito sopii tavalliseen talousmetsään ja sitä voi toteuttaa miltei kaikkialla ja metsän eri kehitysvaiheissa. Metsään.fi-palvelussa esitetyillä riistakohteilla kannattaa ehdottomasti soveltaa riistametsänhoidon menetelmiä, sanoo erikoissuunnittelija Janne Miettinen Suomen riistakeskuksesta.

Riistakohteet ja opas on tuotettu Suomen riistakeskuksen ja Suomen metsäkeskuksen yhteishankkeessa. Hanke on osa METSO-ohjelmaa ja sen rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö.

Naakat rauhoitettiin heinäkuun loppuun saakka

Ympäristö10.03.2019

Syynä on naakkojen pesimäaika.

Naakkojen rauhoitusaika alkoi sunnuntaina ja kestää heinäkuun loppuun saakka. Hallitus antoi rauhoitusajasta asetuksen torstaina päivää ennen hallituksen eroamista.

Syynä rauhoitukseen on naakkojen pesimäaika. Rauhoittamattomia eläimiä ei saa pyydystää niiden pesimäaikana ilman poikkeuslupaa. Poikkeusluvan myöntää Suomen riistakeskus.

Luvan voi saada myös ilmoitusmenettelyllä, jota voivat käyttää esimerkiksi sellaiset tilalliset, joille naakoista aiheutuu paljon haittaa.

Naakkoja on saanut metsästää viime vuoden elokuusta alkaen. Naakat aiheuttavat vahinkoa esimerkiksi tuhoamalla viljasatoa, sotkemalla ympäristöä ulosteillaan ja tukkimalla savupiippuja.

Naakkojen kanta on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Suomessa pesii arviolta noin 110 000 naakkaparia.

Luken arvion mukaan hirvikanta on pienentynyt edellisvuodesta

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuottaman arvion mukaan hirvikannan koko syksyn 2018 jahdin jälkeen oli noin 86500 hirveä (95% luottamusväli 74500 – 99000 Hirveä). Edelliseen vuoteen verrattuna kanta pieneni 11 prosenttia.

Suurimmat hirvitiheydet (≥ 5 hirveä / 1000 ha) olivat eteläisellä ja lounaisella rannikolla. Suuressa osassa Etelä- ja Länsi-Suomea hirvitiheydet vaihtelivat 3–4 hirveä/1000 ha. Itä- ja Pohjois-Suomessa tiheydet olivat pääosin alle 3 hirveä/1000 ha.

Edellisenä vuonna laajoilla alueilla Itä ja Pohjois-Suomessa havaittu vastatuoton alenema on nyt korjaantunut jonkin verran. Alueet joilla aikuiskannan sukupuolten lukusuhde oli korkeintaan 1,5 lehmää sonnia kohden olivat pääosin Lounais- ja Etelä-Suomessa ja Pohjois-Lapissa.

Suomen hirvikannan koko ja rakenne arvioitiin hirvitalousalueittain käyttäen Oma riista -palvelussa ja hirvitietokorteilla syksyn 2018 hirvijahdin aikana ilmoitettua tietoa. Hirviseurueet kirjasivat päivittäiset havaintonsa ja kaatonsa jahdin aikana ja arvioivat metsästyksen jälkeen alueelleen jääneen hirvikannan koon. Lakisääteisen saalisilmoituksen teki 5497 seuruetta. Hirvihavaintoja kirjasi 5353 seuruetta eli 97 % seurueista.

Kannanarviot on tehty Luonnonvarakeskuksen kannanarviomallilla. Hirvikannan koko arvioidaan bayesilaiseen tilastotieteeseen perustuvan populaatiomallin avulla ottaen huomioon vuotuinen saalis ja vasatuotto sekä hirvikolareista ja suupedoista johtuva poistuma. Mallin avulla lasketaan populaation koolle ja rakenteelle jakaumat siten että mallin yhteensopivuus päivittäisten havaintojen, metsästäjien ilmoittaman jäävän kannan arvion ja mahdollisten maa- ja lentolaskentatulosten sekä viime vuosien hirvikolarimäärien kanssa on mahdollisimman hyvä.

Hirvisaalis kasvoi hieman

Kauden 2018 hirvijahdeissa saatiin saaliiksi runsaat 58 000 hirveä, mikä on noin 1 500 yksilöä edellisvuotta enemmän. Monin paikoin metsästyksen tavoitteena oli kannan pienentäminen. Luonnonvarakeskus tuottaa arvion hirvikannasta maaliskuussa.

Suomen riistakeskus myönsi hirvenmetsästyskaudelle kaikkiaan noin 55 000 pyyntilupaa, mikä oli noin neljä prosenttia edellisvuotta enemmän. Monilla alueilla tavoitteena oli hirvikannan pienentäminen. Myönnetyistä luvista käytettiin noin 82 prosenttia. Pyyntiluvalla saa pääsääntöisesti ampua yhden aikuisen hirven tai kaksi vasaa. Toteutuneesta saaliista noin 54 prosenttia oli aikuisia hirviä ja loput vasoja. Kaadetuista aikuisista hirvistä puolet oli naaraita ja puolet uroksia.

-Hirvisaalis kasvoi edelliseen vuoteen nähden useimmilla riistakeskusalueilla, suhteellisesti eniten Lapissa ja Satakunnassa. Saalis pieneni suhteellisesti eniten Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Lukumääräisesti eniten hirviä metsästettiin jälleen suurilla Lapin ja Oulun riistakeskusalueilla, yhteensä näissä yli 18 500 yksilöä, kertoo Jani Körhämö Suomen riistakeskuksesta.

Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittain arviot kannan koosta ja rakenteesta. Viime keväänä annetun kanta-arvion mukaan hirvikannan arvioitiin pienentyneen ja tuolloin Suomen hirvikannaksi arvioitiin 76 500–101 000 hirveä. Alueellisten riistaneuvostojen asettamien tavoitteiden mukaisesti koko maassa tavoitellaan hirvien talvikannan pysyttämistä 68 000–85 000 yksilön välillä. Tämänhetkisestä hirvikannasta Luonnonvarakeskus antaa arvionsa maaliskuussa.

Päättyneellä kaudella hirvijahtia oli ensimmäistä kertaa mahdollista jatkaa tammikuun puoliväliin saakka. Koiran käyttäminen metsästykseen oli kuitenkin kiellettyä vuodenvaihteen jälkeen. Tammikuun aikana saaliiksi saaliin koko maassa hieman yli 500 hirveä.

Uudet avustusperusteet kannustavat riistanhoitoyhdistyksiä aktiiviseen toimintaan

Riistanhoitoyhdistyksille vuosittain myönnettävä valtionavustus määräytyy jatkossa pääosin toiminnan tuotosten kuten järjestettyjen koulutustilaisuuksien ja riistakolmiolaskentojen määrien perusteella. Avustusten kokonaissumma säilyy kuitenkin samalla tasolla kuin ennenkin. Maa- ja metsätalousministeriön antama asetus yleisavustuksen uusista jakoperusteista tuli voimaan vuoden alussa.

Yhdistysten jäsenmäärien suhteessa jaetaan jatkossa 35 prosenttia yleisavustuksesta, loput 65 prosenttia jaetaan asetuksessa määriteltyjen toiminnan aktiivisuuteen liittyvien jakokriteerien perusteella. Uudistuksen tavoitteena on kannustaa riistanhoitoyhdistyksiä riistapolitiikan kannalta tärkeiden yhteiskunnallisten tehtävien toteuttamiseen.

Toimintaan liittyviä avustuksenjakoperusteita ovat muun muassa metsästäjätutkintoon valmistavien koulutusten määrät, metsästyksen valvojien toteuttamien valvontatapahtumien määrät, riistakolmioiden ja vesilintulaskentapisteiden määrät, aktiivisuus suurpetoyhdyshenkilöverkostossa sekä kouluille, oppilaitoksille ja muille nuorisoryhmille suunnattujen tilaisuuksien määrät.

Kaikki riistanhoitoyhdistykset ovat jatkossa avustusten suhteen yhdenvertaisessa asemassa, eikä jakoperusteissa ole enää esteitä myöskään yhdistysten vapaaehtoisille yhdistymiselle. Myös riistahallinnon hallinnollinen taakka pienenee, kun avustusten jakoperusteet ovat aiempaa selkeämmät ja yksinkertaisemmat.

Uudet jakoperusteet käyttöön vaiheittain

Yleisavustuksen uusia jakoperusteita sovelletaan kuluvana vuonna vasta puoleen avustuksen kokonaismäärästä, toinen puoli jaetaan vielä samoilla perusteilla kuin vuosina 2017 ja 2018. Kokonaan uusilla jakoperusteilla avustukset jaetaan ensimmäistä kertaa vuonna 2020.

Asetukseen lisättiin lisäksi asetusluonnoksesta saatujen lausuntojen perusteella säännös, jonka mukaan yhdistyksen saama avustus ei voi vähentyä yhdessä vuodessa enempää kuin 20 prosentilla. Asetuksen viimeistelyssä huomioitiin myös useita muita lausuntokierroksella esiin nousseita toiveita, kuten ampumakoulutusten laskeminen mukaan avustuksen määrään vaikuttaviin koulutuksiin.  

Riistanhoitoyhdistyksiä on tällä hetkellä Suomessa 294. Yhdistykset vastaavat toimialueellaan kestävän riistatalouden ja metsästäjien vapaaehtoistoiminnan edistämisestä sekä hoitavat niille säädetyt julkiset hallintotehtävät. Toiminta rahoitetaan pääasiassa metsästäjiltä kerättävillä riistanhoitomaksuilla. Valtionavustusten määrä on viime vuosina ollut yhteensä 2,34 miljoona euroa eli keskimäärin noin 8 000 euroa riistanhoitoyhdistystä kohden.

Maa- ja metsätalousministeriön asetus riistanhoitoyhdistysten valtionavustuksen jakoperusteista (1293/2018)

Suomen susireservaatti on itärajan kunnissa

Tilanne susien osalta on hyvin hälyttävä Suomen itärajalla. Ei ole ollut vuosikymmeniin niin paljon susihavaintoja kuin tällä hetkellä. Sudet esiintyvät 3–6 suden laumoissa tullen aivan kaupunkien keskusta-alueelle.

Hirvenmetsästys on jo lopetettu, koska hirviä ei ole jahtimailla eikä koirilla metsästys ei tule kysymykseen. Lieksaan annettiin vain pieni määrä pyyntilupia tälle syksylle, mutta niistäkin on vielä lähes puolet saamatta. Hirviä ei kerta kaikkiaan ole, kun sudet ovat ne syöneet.

Ihmiset ovat jo tottuneet näihin eläimiin, jotka rajoittavat elämistä hyvin paljon. ­Kukaan ei laita lastaan pimeässä kulkemaan koulumatkojaan, vaan heidät viedään omilla autoilla pysäkeille tai kouluun saakka. Koirat on pantava yöksi lukkojen taakse, ettei vahinkoa pääse tapahtumaan.

Onko tämä enää lainkaan normaalia elämää, jonka takuuksi on säädetty Suomen perustuslaki? Lain tarkoitus on yhdenvertaisen elämisen tarjoaminen kaikille kansalaisille koko Suomen alueella.

Olemmeko täällä Suomen raja-alueilla vähemmän arvoisia ihmisiä, kun meidän on pärjättävä täällä omin neuvoin ilman mitään meille tarjottua turvaa susia vastaan? Tätä asiaa monet ihmettelevät. Mitään ymmärrystä emme ole saaneet valtiovallan puolelta, vaikka nämä ongelmat on tiedostettu.

Luke on suuressa viisaudessaan väittänyt meitä muunnetun tiedon levittäjiksi, vaikka varmuudella on todettu näiden eläinten tulleen tänne Venäjän Karjalasta. Sudet ovat siirtyneet koko ajan Suomen sisämaahan päin ja verottaneet hirvikantoja.

Tämä tilanne leviää vähitellen kuin muste imupaperiin. Ilomantsi on nyt ollut jo kolme vuotta hirvien rauhoitus­alueena ja ensi syksystä lähtien myös Lieksa tulee mukaan. Kukahan mahtaa olla syyllinen tilanteeseen?

Annettu neuvo on surkuhupaisa. Yöllä susien käynti ei aiheuta mitään toimenpiteitä ja päivällä pihaan tulleet sudet on sopivalla tavalla karkotettava pois. Jos tämä toistuu useampia kertoja, voi poliisi antaa poistamisluvan.

Kun tuohon pisteeseen päästään, niin susi tai sudet ovat ehtineet tehdä jo pahoja tuhojaan. Eihän tällainen ole enää lähelläkään normaalia elämää, jos on elettävä suden ehdoilla. Mikä neuvoksi? Susi ei ole enää uhanalainen eläin, joten niiden lukumäärää on pienennettävä.

VEIKKO HAKKARAINEN

Lieksa